Huojennusta ja niskajumia

Tänään kävin lääkärillä kuulemassa CT-kuvan tulokset. Puhdasta oli, kuten osasin odottaakin. Vähän piti jännittää kuitenkin jo eilen illalla, mitä jos sieltä jotain löytyiskin, mutta aika äkkiä tuo ajatus meni ohi. Lääkäri kuitenkin sanoi, että on syytä vahvistaa antihormonilääkityksen tehoa. Mullahan on ollut tähän saakka Tamofenit käytössä, ja ilmeisesti ne ei toimi ihan täysin kuten pitäisi enkä saa tarpeeksi vastetta niistä. Ihmettelen asiaa hieman, mutta tottelen silti, en jaksa enää alkaa soittelemaan ja kyselemään. Kai nuo tietää mitä mulle määräävät.
No, huojentavaa on se ettei tuola päässä lymyä mitään. Verikokeidenkin tulokset oli hyvät, ainoastaan kolesteroli oli hitusen kohollaan. Ruokavaliota pitäis kuulemma vähän rukata; punaista lihaa ja semmosia pitäis vältellä jne ja kasviksia lisätä. Syömiset onkin viime kuukausina taas päässeet lipsumaan hieman epäterveellisemmiksi kun en vain ole jaksanut niin kytätä jokaista suupalaa. Ehkä nyt olis taas ryhtiliikkeen aika.
Tuota uutta lääkettä pitäis sitten käydä hakemassa, se laitetaan ihon alle kapselin muodossa ja saa vaikuttaa nyt ensin ilmeisesti kuukauden ja sitten tulee pitkävaikutteisempi, 3 kuukaudeksi. En tiedä yhtään miten kauan tuota pitää käyttää, mutta samapa tuo jos siitä apua on. En halua syöpää takaisin ja jos jotain pitää tehdä toisin, mä teen.
Elokuussa on aika kirurgian polille, jälleen keskustelemaan mahdollisesta korjausleikkauksesta. Peruin sen viime vuonna, mutta nyt olen ajatellut asiaa uudelleen ja olen halukas pohtimaan asiaa lääkärin kanssa. Missään nimessä en halua sitä TRAM-leikkausta, jossa vatsan alueelta otetaan kudosta, mutta keinoja on muitakin. Josko joku niistä soveltuisi mullekin. Proteesin kanssa on kuitenkin aika rasittavaa, vaikkei sekään nyt mikään maailman pahin juttu ole.

Jäin töistä sairaslomalle loppukesäksi. Päänsäryt jatkuu, samaten huimaus ajoittain. Lähete neurologille on tehty ja nyt odotan kutsua sille polille. Alkaa väsyttää nämä lääkärissä hyppäämiset, mutta toisaalta saan olla iloinen että asiaa tutkitaan. Jatkuva päänsärky ei sekään ole kivaa.Olen varovaisesti palaillut salille, tekemään kevyttä treeniä pienillä painoilla. Keskittynyt lähinnä tuntumaan ja siihen että se tekee hyvää. Aloin kaivata salille niin kovaa. Yritin psyykata itseäni menemään ryhmäliikuntatunneille, mutta mikään ei oikein huvittanut. Ehkä sit jossain vaiheessa. Salitreeni sopii mulle, kunhan saan pidettyä sen normaaleissa (ja tällä hetkellä kevyissä) kantimissa. Siellä saa nollattua pään ja oltua ihan rauhassa. Mikäs sen ihanampaa. <3

hikinen sali-selfie

Huomenna on hierojalle aika, kävin jo viikko sitten ekan kerran. Hieroja sanoi että mun päänahka on niin kireä ja pingottunut, ettei koko päänahka liiku kallon päällä. Kuulemma pitäis liikkua..? Otti ihan älyttömän kipeää kun se hieroi mun päätä, siellä tosiaankin on lihakset jumissa. Luultavasti yksi iso osasyy päänsärkyyn on tuo. Myös niska ja yläselkä on jumissa muttei ilmeisesti ihan niin paljon. Ryhtiäkin käskettiin korjaamaan; rintalasta pitää työntää eteenpäin ettei hartiat ole niin lysyssä. Ihan loogista. Mulla on hartiat kokoajan ihan lysyssä. :/

Sain uudet rillitkin viime viikon lopulla. Tykkään kovasti. :)

Tässäpä nämä kuulumiset tällä kertaa. Väsy on kroonista ja mieli matelee välillä maassa, mutta eikö tämä tästä taas iloksi muutu. Nyt iltapalan kimppuun!

Mietin vielä tätä blogiasiaa. En oikein osaa päättää, pidänkö tämän blogin aktiivisena vai jatkanko tuota treeniblogia joka tuossa rinnalla kulki. Toisaalta pelkän treeniblogin pitäminen tuntuu tyhmältä, koska haluan kirjoittaa muistakin jutuista, kuten nyt näistä terveysasioistakin. Kahta blogia en ala pitämään, joten jompikumpi pitäis olla se mitä päivitän. Haluan kuitenkin kirjoittaa.

Mitä mieltä te olette? Kumpi vai kampi? :)