Kevät ja tauon paikka

Laitan tämän blogin tauolle hetkeksi aikaa. Nämä syöpäasiat ovat viime aikoina pyörineet mielessäni taas ihan liikaa ja musta tuntuu etten saa happea. On siis taas kerran aika ottaa pari askelta sivuun näistä jutuista ja laittaa blogikin huilitauolle. Kaikki kun on hyvin nyt, mä oon terve, eikä metareista tarvi nyt olla huolissaan. Jatkan kevättä työharjoittelujen merkeissä ja alati valkenevista päivistä nauttien. Palaan jossain vaiheessa taas, toivon mukaan silloin kun seuraava askel otetaan kohti syksyn korjausleikkausta.

Oikein, oikein iloista pääsiäistä kaikille ja kaunista kevättä! <3

Kaikki on hyvin!

Kävin torstaiaamuna vatsan CT:ssä ja jäin odottelemaan tuloksia. Sainkin ne jo eilen iltapäivällä, soitettuani ensin pari pyyntöpuhelua. :)
KAIKKI HYVIN!!!!! Ei mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa; itse asiassa ne muutokset, jotka ultrassa näkyivät, näkyi CT-kuvissa erilailla. Normaaleja kystia löytyi kyllä, mutta ne ei tosiaan ole mitään vaarallisia ja seuranta riittää.
 Voitte uskoa että mun hartioilta putosi satatuhatta kiloa painolastia! Nyt mä voin hyvillä mielin aloittaa työharjoittelun maanantaina. Mun elämä jatkuu, saan olla terveenä. Voi taivas sentään miten tuo lause on taas kerran saanut niin vahvan merkityksen mun mielessä. <3

(kuva täältä)

Huolenaihetta

Kävin eilen vatsan ultraäänitutkimuksessa, johon sain lähetteen tiistain lääkärikäynnillä. Ultraava lääkäri löysi jotain muutosta; "kirjava, epämääräinen kaiku", ja hän suosittelee jatkotutkimuksiin menoa, mahdollisesti siis CT- ja magneettikuvauksia. Ja kaksi kystaa löytyi myös.
Voitte arvata että mä romahdin kun tuolta ulos pääsin. Tuo voi kuulemma johtua Tamofenin aiheuttamasta rasvakertymästä tmv mutta sitä ei voida tietää ennenkuin on tutkittu lisää.
Mun maksa-arvot olivat ihan priimat, syöpämarkkeriarvot tulevat vasta viikon kuluttua.

Eilinen meni taas kerran sumussa. Mä suunnittelin suurinpiirtein jo hautajaisetkin valmiiksi ja mieli oli totaalisen musta. Kunnes pikkuhiljaa sain kerättyä itseäni kasaan ja ajattelin, että oli se sitten mitä tahansa, asia ei parane sillä että mä ryven pohjamudissa. Jos sieltä jotain pystytään todentamaan, shokki tulee olemaan ihan yhtä kova vaikka olisin surrut miten paljon. Päätin yrittää kerätä voimia itselleni tässä odottamisen aikana, ajatella positiivisia ja nauttia ajasta päivä kerrallaan. Sillä lailla voisin ajatella olevani vahvemmilla sillä hetkellä kun saan tiedon siitä, mikä tuolla mahassa lymyää.
Ainaista murehtimista. Kunpa koko tautia ei olisi tullut. :/

Kunnon- ja mielialankohennusta

Hups, sori! Edellisestä postauksesta onkin kulunut kuukausi. Mulla ei ole edes mitään syytä miksi näin on käynyt, en vain ole jaksanut eikä ole huvittanut päivittää kuulumisia.
Aika rankkoja aikoja on ollut, mä itse oon havainnut outoja kipuja ylävatsallani ja olenkin niiden tiimoilta menossa tapaamaan onkologia ensi viikolla. Toivottavasti saan lähetteen ylävatsan ultraäneen. Tuskin siellä mitään pesäkkeitä kasvaa, mutta jostain nuo kivut johtuvat. Ehkä syy selviää pian.
Uusiminen/leviäminen on ollut mielessä todella paljon. Varsinkin nyt kun kipujakin on. :(

Olen koittanut nyt kunnostautua salilla käymisen ja muunkin liikkumisen suhteen. Ainakin kahdesti viikossa, hyvinä viikkoina kolmestikin, oon käynyt salilla, jumpassa tai vesijuoksussa. Salitreeniin sain aivan uutta puhtia pienellä ruokavalion muutoksella (lisää proteiinia!!) ja karkkilakon aloittamisella (pari viikkoa ilman!!) sekä miehen kannustuksella isompien painojen käyttämisestä. Jaksan aivan ihmeen hyvin, painoja on jokaisessa tekemässäni sarjassa jopa pari pykälää enemmän ja hyvin nousee. :) Juoksukin sujuu mukavasti, tosin sisätiloissa juoksumatolla. Huomaan nauttivani kovemmasta treenistä ja jopa aiemmin vihaamani hien virtaaminen on alkanut "kuulua asiaan". Toivon todella että tämä energian lisääntyminen on pysyvää, olo on hyvä. Nuo ikävät ajatukset syöpään liittyen pysyy aisoissa kun on muuta mietittävää. Ja vaikken saisikaan laihtua nyt, pieni yleiskunnon kohentaminen, lihasten kasvattaminen ja kehon muokkaaminen ei liene haitaksi edes mulle.

Ulkona on ihan järkyttävä ilma. Oltiin toivottu pääsevämme pihalle tänään; meidän kuopus on ollut tosi kovaa kipeänä koko hiihtolomaviikon eikä pihalle olla päästy. Nyt kun tyttö alkaa olla kunnossa ja kuumekin on pysynyt pari päivää poissa, olisi ollut niin kiva mennä vaikka pulkkamäkeen. Vaan eipä tietenkään; ulkona tuulee täysillä ja lumipyrykin on mukavan sakea. :/
Ehkä huomenna sitten.
Nyt mukavaa lauantaita kaikille! Yritän päästä päivittelemään useammin. :)

Kuva lainattu täältä