Huomenna on siis mun diagnoosin kolmevuotispäivä. Tuntuu ihan hurjalta ajatella, että tasan kolme vuotta sitten mun elämä keikahti ylösalaisin, mulla oli SYÖPÄ, kaikki oli epävarmaa enkä olisi uskaltanut kuvitellakaan, että tässä kolmen vuoden päästä istuisin päivittämässä blogiani, ainoana vaivanani sitkeä flunssa. Hengissä kolmen vuoden kuluttua. Wohoo, oon aika sissi. :)
Kävin vuosikontrollilääkärillä tiistaina. Oli oikein hyvä käynti; sain taas paljon selviä ja hyviä vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin ja tukea ajatuksilleni. Olin hieman toivonut salaa, että olisin saanut luvan lopetella Tamofenia, mutta enpä saanutkaan. Alunperin lääkäri sanoi, että voidaan katsoa tilanne uudelleen kolmen vuoden jälkeen, kun mun taudin hormonipositiivisuus oli niin matala ja vain osittainen. Mutta, lääkärin mukaan on parempi nyt ottaa ja jatkaa sitä kokonaiset viisi vuotta. Eikai siinä, ihan hyvinhän mä toisaalta niiden kanssa pärjään, mitä nyt tukka ohenee vähän. Onneksi kasvaa uutta takaisin.
Lääkäri määräs mut myöskin ylävatsan ultraan munuaisten kystien takia. Hyi kun alkoi heti kylmätä, vaikka se kyllä vakuutti ettei kystat ole sen kummemmin vaarallisia, niitä vaan seurataan. Siinä samalla syynätään maksakin, yök, muistan elävästi vuoden takaisen maksan ultran, kun sieltä löytyikin jotain, joka sitten kuittaantui ct-kuvassa todellakin vain joksikin. Mitä jos nytkin löytyy jotain, joka sitten onkin ihan oikeasti jotain? Mielessä pyörii välillä kaikenlaista, kuten asiaan kuuluu. Toisaalta mun veriarvot oli kaikki ihan priimaa eikä mulla ole mitään oireita mistään (ellen ala kuvittelemaan), eli eiköhän sekin tutkimus vedetä ihan kunnialla läpi.
Tänään oltiin ystävän kanssa kaupungilla ja voi hitsi kun meillä oli hauskaa. :D Molemmat oli väsyneitä ja flunssaisia, ja jutut meni ihan hervottomiksi! Hain luontaistuotekaupasta ja Ekosopista raakasuklaata ja hunajavohveleita, sokerittomia tietenkin. Ja jotain vihannes-hedelmäjuomaa jota en vielä ole uskaltanut maistaa. :)
Huomenna pitää mennä opinto-ohjaajan luona käymään. Punttisali taitaa jäädä huomiseltakin väliin, jos tämä olotila ei tästä helpotu. Kyllä mua ärsyttää, just ehdin parantua joulun ajan kaameasta räkätaudista ja nyt mennään toista kierrosta. ;(
No ei auta valittaa. Ehkä tämä ei ole yhtä kurja ku viimeksi. :)
torstai 16. tammikuuta 2014
perjantai 10. tammikuuta 2014
Mä vs. rintasyöpä 3-1 !!!
Jipii, olin kolmannessa vuosikontrollissani ja kuvissa näkyi pelkkää puhtautta! <3 Eiliset verikokeet niinikään oli täysin normaalit! Vielä ei saatu syöpämarkkereiden tuloksia, mutta varmaan nekin on normaalit kun kaikki muukin on. Oon niin huojentunut ja onnellinen taas, kivi putos jälleen sydämen päältä. Kiitokset Korkeimmalle ja kaikille suojelusenkeleille! Nyt mun on vain jatkettava taas eteenpäin, hyväksyttävä syöpä osaksi menneisyyttäni ja oltava niin paljon stressaamatta kuin vain ikinä pystyn. :)
Oon hurjan iloinen vime päivistä muutenkin. Vaikka mun niska on taas ollut ihan jumissa ja päätä särkenyt ihan tosissaan, on silti mukaviakin asioita sattunut. Tein ensinnäkin muutaman ylihyvän löydön pari päivää sitten; Citymarketista löytyi Adidaksen tennarit VIIDELLÄ eurolla (oikea hinta oli 49,90) ja uutta lyhyttä tukkaani varten uuden L'Orealin vahan, joka oli halpa ja erinomaisen hyvä! :)
Sokerilakkoani ajatellen hyviä löytöjä tuli myös uudesta vaasalaisesta kaupasta nimelta Punnitse ja säästä; siellä oli hyllyjä hyllyjen perään täynnä ihania aarteita! Kaikenlaisia herkkuja kuivatuista marjoista ja hedelmistä ruoka-aineisiin, makeisia raakasuklaasta tavallisiin nameihin. Mä ostin pussillisen gojimarjoja ja Cocovin gojimarja-raakasuklaata. Nam!
Tänään sitten kauppareissulla osui silmiin uudet (?) Dietorellen stevialla makeutetut karkit ja pakko niitäkin oli sit kokeilla. Voin suositella näitäkin; on pehmoisia, marmeladikarkkien tapaisia ja tosi hyviä. Ihan erilaisia kuin ne, joita joskus 90-luvun loppupuolella napsin ja sain mahani kipeäksi. :)
.JPG)
Oon miettinyt taas kaikenlaista ja tullut siihen tulokseen että lopetan kaikenlaisten treenikuvieni julkaisemisen. Eihän noita paljoa ole tähänkään mennessä ollut, mutta jotenkin tuntuu hassulta laittaa esille niitä kun oon näinkin ...vanha. Enkä treenaa mitään tiettyä päämäärää varten. En kyllä toisaalta ole sitäkään mieltä että olis jotenkin hölmöä julkaista niitä treenikuvia itsestään, päinvastoin, useinkin niistä saa tosi paljon motivaatiota. Omaa itseäni ajatellen olen kuitenkin tätä mieltä. Mun on ollut niin hirmuisen vaikea sisäistää sitä tosiasiaa, että treenata voi ihan oman hyvinvoinnin takia. Aloin tänään miettiä asiaa ja tulin ajatelleeksi, etten ole koskaan käynyt salilla tai jumpassa pelkästään hyvän olon takia, vaan aina oon ollut ulkonäön muokkaus mielessä. Mun on ollut kauhean vaikea hyväksyä omaa suoran muotoista kehoani, kun joku pakkomielle takaraivossani on hakannut kapean vyötärön ja leveän lantion perään. Alan pikkuhiljaa tajuta, että mun kroppa on tämmöinen vaikka tekisin mitä. Siis muotojahan voin lisätä treenillä ja ruokavaliolla, mutta varsinaisesti ruumiinrakenne ei muutu mihinkään vaikka lopettaisin syömisen kokonaan. Mulla on jalatkin pitkät kuin nälkävuodet, ei niistä tule paksuja vaikka tekisin mitä.
Mutta miksi ihmisen on niin vaikea hyväksyä omaa rakennettaan? Medianko takia? Välillä suuntaus huutaa langanlaihan olemuksen perään, välillä pitää olla muotoja, nyt on trendikästä olla lihaksikas. Mitä seuraavaksi? Koska tavalliset tallukat tulee muotiin? Ja miksi pitää olla muodikas?
Just tänään sanoin miehelleni, että olen kateellinen ihmisille jotka osaa olla tyytyväisiä itseensä sellaisina kuin ovat. Siis vaikka olisi ylipainoa, liian pieni persus (niinku mulla), paksut reidet, paksu vyötärö (niinku mulla) tai pienet tissit (niinku mulla, paitsi että mulla on niitäki vaan yksi, dääm), tai ihan mitä vaan. Ne osaa nähdä itsensä oikealla tavalla, kauniina. Ne on onnellisia juuri sellaisena kuin ovat, niille riittää se, että ne voi hyvin ja kroppa on terve. Ne osaa nauttia elämästään ilman että jokaista suupalaa pitää punnita ja miettiä, että mitenkähän nämäkin hiilarit muhun vaikuttaa. Semmoisen ajattelutavan mäkin haluaisin omaksua. Tiedän, että nuoruusvuosien syömishäiriöt on juurruttaneet kaikenlaisia ajatuksia mieleeni, ja olenhan mä oppinut ne sivuuttamaankin. Mutta joitain ajattelutapoja on jäänyt pysyvästi mieleen, ja vaikka hyväksynkin oman kehoni tällaisena, aina välillä nämä jutut kolkuttaa mielessä. Onhan mun kroppani kuitenkin varsinaisen vahva; selvinnyt tappavasta taudista ja hurjsta myrkyistä, neljästä synnytyksestä, yhdestä keskenmenosta, niistä syömishäiriöistä ja vielä jokapäiväisestä elämästä, joka ei mun kohdallani aina ole todellakaan ollut helppoa. Mun sietäis opetella enemmän kunnioittamaan tätä vartta. Ja sen taidankin ottaa haasteeksi nyt.
Joogatunnit on maanantaisin, mikä onkaan sen parempi paikka tutustua ja tehdä sinunkaupat kehonsa kanssa? Meditointi alkaa tuntua yhä omammalta, kun siihen vain olisi enemmän aikaa ja rauhaa.
Miten te ihmiset rentoudutte? Meditaatiolla, joogalla, kävelyllä, uinnilla..? Vinkkejä otetaan vastaan!
 |
| (kuva täältä) |
Oon hurjan iloinen vime päivistä muutenkin. Vaikka mun niska on taas ollut ihan jumissa ja päätä särkenyt ihan tosissaan, on silti mukaviakin asioita sattunut. Tein ensinnäkin muutaman ylihyvän löydön pari päivää sitten; Citymarketista löytyi Adidaksen tennarit VIIDELLÄ eurolla (oikea hinta oli 49,90) ja uutta lyhyttä tukkaani varten uuden L'Orealin vahan, joka oli halpa ja erinomaisen hyvä! :)
.JPG) | |
| Mun uudet popot.. |
 | ||
| ..ja uusi tukka. |
Sokerilakkoani ajatellen hyviä löytöjä tuli myös uudesta vaasalaisesta kaupasta nimelta Punnitse ja säästä; siellä oli hyllyjä hyllyjen perään täynnä ihania aarteita! Kaikenlaisia herkkuja kuivatuista marjoista ja hedelmistä ruoka-aineisiin, makeisia raakasuklaasta tavallisiin nameihin. Mä ostin pussillisen gojimarjoja ja Cocovin gojimarja-raakasuklaata. Nam!
 |
| Aarreaitta! |
Tänään sitten kauppareissulla osui silmiin uudet (?) Dietorellen stevialla makeutetut karkit ja pakko niitäkin oli sit kokeilla. Voin suositella näitäkin; on pehmoisia, marmeladikarkkien tapaisia ja tosi hyviä. Ihan erilaisia kuin ne, joita joskus 90-luvun loppupuolella napsin ja sain mahani kipeäksi. :)
Oon miettinyt taas kaikenlaista ja tullut siihen tulokseen että lopetan kaikenlaisten treenikuvieni julkaisemisen. Eihän noita paljoa ole tähänkään mennessä ollut, mutta jotenkin tuntuu hassulta laittaa esille niitä kun oon näinkin ...vanha. Enkä treenaa mitään tiettyä päämäärää varten. En kyllä toisaalta ole sitäkään mieltä että olis jotenkin hölmöä julkaista niitä treenikuvia itsestään, päinvastoin, useinkin niistä saa tosi paljon motivaatiota. Omaa itseäni ajatellen olen kuitenkin tätä mieltä. Mun on ollut niin hirmuisen vaikea sisäistää sitä tosiasiaa, että treenata voi ihan oman hyvinvoinnin takia. Aloin tänään miettiä asiaa ja tulin ajatelleeksi, etten ole koskaan käynyt salilla tai jumpassa pelkästään hyvän olon takia, vaan aina oon ollut ulkonäön muokkaus mielessä. Mun on ollut kauhean vaikea hyväksyä omaa suoran muotoista kehoani, kun joku pakkomielle takaraivossani on hakannut kapean vyötärön ja leveän lantion perään. Alan pikkuhiljaa tajuta, että mun kroppa on tämmöinen vaikka tekisin mitä. Siis muotojahan voin lisätä treenillä ja ruokavaliolla, mutta varsinaisesti ruumiinrakenne ei muutu mihinkään vaikka lopettaisin syömisen kokonaan. Mulla on jalatkin pitkät kuin nälkävuodet, ei niistä tule paksuja vaikka tekisin mitä.
Mutta miksi ihmisen on niin vaikea hyväksyä omaa rakennettaan? Medianko takia? Välillä suuntaus huutaa langanlaihan olemuksen perään, välillä pitää olla muotoja, nyt on trendikästä olla lihaksikas. Mitä seuraavaksi? Koska tavalliset tallukat tulee muotiin? Ja miksi pitää olla muodikas?
Just tänään sanoin miehelleni, että olen kateellinen ihmisille jotka osaa olla tyytyväisiä itseensä sellaisina kuin ovat. Siis vaikka olisi ylipainoa, liian pieni persus (niinku mulla), paksut reidet, paksu vyötärö (niinku mulla) tai pienet tissit (niinku mulla, paitsi että mulla on niitäki vaan yksi, dääm), tai ihan mitä vaan. Ne osaa nähdä itsensä oikealla tavalla, kauniina. Ne on onnellisia juuri sellaisena kuin ovat, niille riittää se, että ne voi hyvin ja kroppa on terve. Ne osaa nauttia elämästään ilman että jokaista suupalaa pitää punnita ja miettiä, että mitenkähän nämäkin hiilarit muhun vaikuttaa. Semmoisen ajattelutavan mäkin haluaisin omaksua. Tiedän, että nuoruusvuosien syömishäiriöt on juurruttaneet kaikenlaisia ajatuksia mieleeni, ja olenhan mä oppinut ne sivuuttamaankin. Mutta joitain ajattelutapoja on jäänyt pysyvästi mieleen, ja vaikka hyväksynkin oman kehoni tällaisena, aina välillä nämä jutut kolkuttaa mielessä. Onhan mun kroppani kuitenkin varsinaisen vahva; selvinnyt tappavasta taudista ja hurjsta myrkyistä, neljästä synnytyksestä, yhdestä keskenmenosta, niistä syömishäiriöistä ja vielä jokapäiväisestä elämästä, joka ei mun kohdallani aina ole todellakaan ollut helppoa. Mun sietäis opetella enemmän kunnioittamaan tätä vartta. Ja sen taidankin ottaa haasteeksi nyt.
Joogatunnit on maanantaisin, mikä onkaan sen parempi paikka tutustua ja tehdä sinunkaupat kehonsa kanssa? Meditointi alkaa tuntua yhä omammalta, kun siihen vain olisi enemmän aikaa ja rauhaa.
Miten te ihmiset rentoudutte? Meditaatiolla, joogalla, kävelyllä, uinnilla..? Vinkkejä otetaan vastaan!
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Lupauksia
Päätin tehdä pari uudenvuoden lupasta itselleni, vaikka moinen lupaileminen ei kovin muodikasta näinä aikoina olekaan. Oikeastaan voisi sanoa näitä mieluumminkin päätöksiksi jotka pyrin pitämään, ja jotka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.
1. juon riittävästi vettä päivittäin
2. menen aikaisemmin nukkumaan
3. syön tarpeeksi ja pidän huolen siitä että se tapahtuu säännöllisesti
4. en vertaile itseäni muihin
5. yritän välttää negatiivista ajattelua
6. pidän puoleni
7. opettelen netin kohtuukäyttöä, etenkin Facebookissa roikkumista sietää vähentää
Josko nyt noista selviäisin. Ja mitä punttisalijuttuihin tulee, olen asiasta entistä innostuneempi. Kyllä tää tästä taas. :)
Tammikuun ensimmäinen päivä pulkassa. Ulkona ei hirveän miellyttävältä näytä, vaikka ihan kirkas ilma tänään olikin. Kovasti me kaikki odotetaan että sitä lunta satais, toivottavasti pian muuttuis ilmat kylmemmäksi.
1. juon riittävästi vettä päivittäin
2. menen aikaisemmin nukkumaan
3. syön tarpeeksi ja pidän huolen siitä että se tapahtuu säännöllisesti
4. en vertaile itseäni muihin
5. yritän välttää negatiivista ajattelua
6. pidän puoleni
7. opettelen netin kohtuukäyttöä, etenkin Facebookissa roikkumista sietää vähentää
Josko nyt noista selviäisin. Ja mitä punttisalijuttuihin tulee, olen asiasta entistä innostuneempi. Kyllä tää tästä taas. :)
 | |
| (kuva täältä) |
Tammikuun ensimmäinen päivä pulkassa. Ulkona ei hirveän miellyttävältä näytä, vaikka ihan kirkas ilma tänään olikin. Kovasti me kaikki odotetaan että sitä lunta satais, toivottavasti pian muuttuis ilmat kylmemmäksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)