Happy New Year, Happy New Year !!!

Korvatulehdushan tuolla tytöllä sitten oli. Saatiin ab-kuuri ja nyt alkaa selvästi jo helpottaa. Mun nieluviljelyn tulos oli negatiivinen, ja on tämä mun olotilankin jo ihan hyvä.

Sokurilakon 5. päivä melkein takana, ja voisin kuvitella selvinneeni tähän asti aika hyvin? Päätä on särkenyt parin ekan päivän ajan (tosin en ole varma johtuiko särky siitä megalomaanisesta räkäisyydestä) ja huimaskin lievästi. Vieroitusoireet vois kyllä hyvinki olla mahdollisia, tuli tuossa joulun päivinä vedettyä suklaarasia jos toinenkin, ja kolmas. Ja neljäs jne. :/ Ei siis ihme jos tuntuu jossain. Muuten menee hyvin, vielä ei ainakaan ole suurempaa ikävää namuja kohtaan.
Ollaan miehen kanssa hurahdettu tehosekoittimen käyttöön; tehdään urakalla erilaisia smoothieita, joista ehdoton suosikki on tällä hetkellä juoma, jossa on
-pakastemansikoita
-mangokuutioita
-banaani
-rahkapurkillinen
-appelsiinituoremehua
On ihan tajuttoman hyvää ja raikasta!

Tänään olin pitkästä aikaa salilla. Kyllä huomas että on ollut ihan kunnolla kipeänä. Kyykyssä meinas sydän tulla kurkusta ylös ja happi loppua. Istuskelin siinä hetken penkillä ja jatkoin sitten, tuntui jo paremmalta. Mutta voimat on kadonneet.
Oon huomannut, että sen jälkeen kun aloin kyykätä syvemmin, oon saanut vähentää painoja todella reippaasti. Se nyt on luonnollista, mutta kun tuntuu etten jaksa entisillä painoilla edes prässissä. Ihan kuin mun jalkojen voimat olis kadonneet kokonaan. Enpä tiedä, teenkö nuo liikkeet jotenkin väärin. Ja toisaalta, kumpiko on tärkeämpää, se että tekee isoilla maksimipainoilla lyhyttä sarjaa vai pienemmillä painoilla enemmän toistoja? Tämä on mulle vähän hämärän peitossa, kun oon saanut kahdenlaista neuvoa asiaan. Toki haluan voimaa, mutta haluaisin myös että jalkojen lihakset kasvaisi. Etu- ja takareisi- sekä lähentäjä- että loitontajalaitteissa saan tehtyä sarjat paljon isommilla painoilla suhteessa prässiin ja kyykkyyn. Pitäisi ehkä saada apua tuohon tekniikkaan?

Upouudet housut ja popot testissä.

Kovin on laihanlaiset kintut, lisää töitä tarvis tehdä.

Ostoksilla käytiin myös paikallisessa lisäravinnekaupassa. :)

Nyt onkin uudenvuodenaatto ja meillä täällä naapurustossa paukutellaan jo koko lailla. Koira-parka on peloissaan, ei yhtään tykkää tuosta metelistä. Yleensä se ei suostu edes iltapissalle tämmöisenä iltana. :( Onneksi se kuitenkin seuraavana päivänä on taas oma itsensä, eli tuskin tuosta nyt ihan kamalaa vahinkoa sessuparan sielulle on. Tylsää silti.
Äsken syötiin itsetehtyjä hampurilaisia, mies paistoi pihvit ja voi elämä kun oli hyvää. Nyt on maha täynnä. Isot pojat on isovanhempiensa luona uuttavuotta vastaanottamassa ja me ollaan pienten kanssa kotona. Mä istun läppärin kanssa sohvannurkassa ja mies räplää kännykkää lattialla. Poika katsoo Netflixistä leffaa ja tyttö rakentaa palikoilla. Varsinainen perheidyllin perikuva laatuajasta! :D No, kohta lähdetään pihalle, jos tuo koira nyt suostuu mihinkään tulemaan.

Perjantaina on yksi lääkärinkontrolli keskussairaalassa ja ensi viikon keskiviikkona sit vuosikontrollin eka osuus. Argh. Ei sitte yhtään huvittais mennä, hermostuttaa ja pelottaa taas. Aina sama juttu, mä en vain osaa olla stressaamatta tätä. :(
Mutta nyt ei ole sen aika vielä. Yritän rentoutua tänään.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!!

Sokerit pois! Taas!

Pari kuukautta sitten kerroin lopettavani itselleni asettamani sokerilakkohaasteen, ääripäissä eläminen kun ei tee hyvää mulle mitenkään. No, nyt on taas jälleen kerran tullut todistettua sekin, ettei se keskitiekään näytä mulle sopivan, ainakaan mitä sokeriherkkuihin tulee. Taas karkasi lapasesta oikein kunnolla. Mä en kertakaikkiaan osaa syödä sivistyneesti mitään sokeripitoista missä lukee "herkku"; aina on pakko vetää siihen tappiin asti kun tulee huono olo ja v*tutus ja morkkis. Se huono olo on kaikkein pahin. Ja se tieto, että mun oikeasti pitäis jättää hyvin minimiin kaikki sokerimässyt, mulle on siitä lääkäri sanonut ja rintahoitaja sanonut. Koska mä oikein opin?
Eli ääripää tai ei, nyt on pakko taas tarttua toimeen. Asetin itselleni facebookissa uuden sokerittomuushaasteen. :D
Julkisen paineen alla on parempi toimia, ja nyt mun on ainakin pakko tehdä niinku olen uhonnut. :) Tervetuloa virkeämpi ja energisempi elämä! (sitäpaitsi puntari näyttää joulun jäljiltä 4kg enemmän!!!!!)

(kuva lainattu täältä)

Flunssa senkun jatkuu mulla ja tyttärellä. Soitin äsken terveysasemalle ja saatiin kuin saatiinkin aika lääkärille. Mun kurkku ei ole aikoihin ollut näin kauaa näin kovaa kipeä ja yleisvointikin on ihan pohjalukemissa, pientä lämpöilyä on kestänyt jo monta päivää. Tyttärellä ei ole kuumetta, mutta tuo yskiminen ja limaisuus on ihan kamalaa. Raukka pieni yskii ja krohisee kaiket ajat, varsinkin öisin, ja lopulta sitten yökkää kun on yskinyt niin kovaa ensin. Pakkohan tässä on näytille päästä. Jos mitään ei sitten olekaan, niin ainakin ollaan käyty tarkistuttamassa. On kestäny niin kauan jo tämmönen.

Nyt pitää mennä herättelemään tyttöstä niin ehditään ajoissa lääkärille.

Räkäinen joulu, rauhallinen mieli

Sain sitten kunnon flunssan juuri jouluksi. Meillä kun on koko porukka räkistellyt pitkin joulukuuta, ja nyt sitten sairastuttiin minä ja kuopus. Kuopuksella nyt on jo helpottanut, mutta mulla ei valoa näy. Kuumetta, kurkku ihan tajuttoman kipeä, yskää ja niin kovaa nuhaa etten ole varmaan 20 vuoteen niistänyt näin paljon.
Ulkona on kaikkea muuta kuin kaunista ja valkeaa; vettä on tullut koko joulun kuin saavista kaatamalla ja rapa roiskuu. 
Silti, kaikesta huolimatta, tämä on ensimmäinen joulu vuosikausiin, kun mulla on täysin stressitön ja rentoutunut mieli. Ehkä se johtuu siitä, kun on vain hyväksynyt kaikki epäkohdat sellaisenaan ja niin ettei niille kerta kaikkiaan mahda mitään, joten turha murehtia? Oli miten oli, joulu on ollut mukava. Lapsetkin oli niin iloisia lahjoistaan, vaikkei me mitään ihmeitä pystyttykään tänä jouluna tarjoamaan.
Nyt mä oon ihan yksin kotona, vain koira seuranani. Mies ja kaksi nuorinta lähti anoppilaan ja isommat pojat on toisilla vanhemmillaan joulunvietossa, lähtivät jo eilen illalla. Mä poden täällä kotona, juon rooibos-teetä ja kuuntelen musiikkia. Ah ihana rauha. <3

Ähkykään ei ole vaivannut. Jouluruoka nyt sinänsä ei ole mua koskaan hetkauttanut suuntaan tai toiseen, mutta kaikki muut herkut on yleensä vieneet mukanaan. Suklaata olen kyllä vetänyt ihan kiitettävästi, mutta mikään muu ei juurikaan ole edes maistunut. Tästä on hyvä jatkaa pyhien jälkeen. Toivottavasti paranen pian, hinku salille on jo kova. Itselleni joululahjaksi ostetut ihanat Lonsdalen nyrkkeilytossut vain lisäävät innostusta. :))

Taidanpa vetää levyksi sohvalle ja ruveta nukkumaan kun kerrankin on hiljaista.
Hyvää Joulun aikaa kaikille! :) <3

Jouluhiki ja sen välttäminen

Joulu tulee, sille ei voi mitään. Se tulee joka ikinen vuosi, vaikka miten stressais. Mulla on hirvee joulustressi taas, se alkoi jo kuun alussa, aina sama juttu. Mä tiedostan sen, mistä se johtuu, oon selitellyt kireää mielialaani miehellekin tuolla havainnolla. Yritän kaikkeni, jotta oppisin olemaan välittämättä tästä tietystä ilmiöstä, ja ehkä oon päässyt nyt jopa yhden askelen eteenpäin pyrkimyksessäni. Tänä jouluna meillä ei mennä minkään kaavan mukaan, mikä vähänkin tökkii. Me tehdän asiat juuri niinku halutaan ja ainoa asiaankuuluva rituaali saa tulla olemaan telkkarista tuleva Lumiukko ja Aku Ankan jouluparaati. En tarkoita sitä, etteikö meillä joulua juhlittaisi, tottakai juhlitaan, mutta mitään väkinäistä ei tehdä, jossei siis huvita. Uusperhe kun ollaan, meiltä lähtee isommat lapset toisaalle jossain vaiheessa joulua, eikä olla suunniteltu mitään senkään mukaan. Lahjavarasto alkaa olla siinä mallissa kuin se vain voi tässä tilanteessa olla. Tein pari löytöä nettikirpparilta jotka pääsee myös pakettiin, oon huisin tyytyväinen. :) Ensi jouluna ei enää kituuteta kotihoidontuella ja muutenkin taloudellinen tilanne on varmaan paljon paremmalla tolalla, silloin ei toivon mukaan tarvi näin kituuttaa. Mutta näköjään pienelläkin budjetilla voi selvitä, se on vain järjestelykysymys.Mua on hirmusti ärsyttänyt tämä joulun kulutusjuhlamaisuus ja ennen kaikkea ihmisten hössötys. Lahjojen rahallinen arvo sekä niiden mahdollisimman suuri määrä tuntuu olevan ihmisille se tärkein asia. Samaten se, että kynsin hampain pidetään kiinni tietynlaisesta kaavasta jonka mukaan on PAKKO mennä? No ei oo.

Olipa ihanaa eilen kun päästiin ulos syömään ja vähän asioita hoitelemaan. Käytiin Rossossa ja mä söin tapani mukaan (ai mitenniin kaavoihin kangistunut?) pannupizzan, hyvin uppos koko annos eikä edes tiukkaa tehnyt *tähän taas se punasteluhymiö*. No hyvää oli ja hyvä mieli jäi.
Täällä kotona oli mennyt kaikki hyvin ja lapsilla oli kuulemma ollut hauskaa. Ostettiin siskolle suklaarasia kiitokseksi. :) Oli kivaa pitkästä aikaa laittautua ja pukeutua vähän nätimmin, vaikkei mihinkään gaalaan oltukaan menossa.

Tänään on siivouspäivä; laitetaan koti viimein joulukuntoon kuusta myöten. Illemmalla mun pitää vielä tarttua siihen Maailman Rasittavimpaan Koulutyöhön, jota ollaan tässä veivattu jo viikkotolkulla, toivottavasti saatais se nyt siihen malliin ettei sitä tarttis enää miettiä. Ollaan kyllä mun mielestä nyt jo aika hyvin kartalla tuosta aiheesta, joten kaipa siitä hyvä tulee.  Hatunnosto työparilleni, joka on juuri saanut pienen vauvan ja silti hän jaksaa pakertaa tämän työn parissa. <3

Reipasta sunnuntaita kaikille muillekin!

Lauantain ajatuksia

Tänään me päästään piiiitkästä aikaa miehen kanssa ihan kaksistaan kaupungille. Mennään syömään johonkin, ja mä en aio suoda ajatustakaan millekään kevyen linjan ruokavaliolle (aivan ku mä olisin viikonloppuisin muutenkaan kevyttä linjaa jotenkin miettinyt *tähän se punasteleva hymiö*).
Oli alunperin tarkoitus, että meidän pienimmät menis yökylään mun siskon luo, mutta kun ovat molemmat niin räkäisiä ja siskon poikakin on kuumeessa, niin päätettiin siirtää yökyläilyä tammikuulle ja sisko lupautui tänne täksi iltapäiväksi noin muuten. Kivaa kun päästään! :)

Ensiksi pitäis jaksaa puntille kuitenkin. Oon nyt paljon miettinyt tuota punttisalilla käyntiä, ja välillä se ei huvita sit yhtään. Välillä taas huvittaa, mutta se suurin kipinä on sammumassa. Ensin olin niin innoissani kasvattamassa lihaksia ja treenasin kovaa. Tuloksia tuli hitaasti, mutta tuli kuitenkin. Loppusyksyn aikana olen saanut yhä enemmän kipuja sinne tänne ja kova treenaaminen ei tunnu hyvältä enää. Selkä on jumissa, jalkoja särkee, niskaa särkee. Motivaatio ruokavalioon hiipuu myös.
No, ajattelin kokeilla nyt tehdä sellaisen ohjelman mukaan, joka mulle on joskus kauan sitten tehty; ihan perus punttiohjelma ja vähän kevyempi kuin se mitä olen nyt tehnyt. Ohjelma on myös yksijakoinen. Jos tekis hetken vähän kevyemmin, niin ehkä se innostus taas nousis?

Stressiä on ollut paljon taas. Viime viikolla oli kaksi tenttiä, joista jälkimmäinen oli tosi vaikea. Olin ihan hermona koko alkuviikon ja tuntuu siltä etten vieläkään saa rentouduttua vaikka tentit on ohi enkä mä voi asioille enää mitään, pitää vain odottaa ja toivoa parasta meni miten meni.
Joulunaika, tai oikeastaan taloudellinen tilanne vaivaa myös. Kotihoidontuki ja joulu ei ole mikään kovin ihana yhdistelmä, tiukkaa on. Eikä tuotakaan kannata ressata, tiedän kyllä, mutten voi sille mitään.
Syöpäkontrolli lähenee kokoajan, ja KÄÄK miten mua jännittää kokoajan enemmän. Edelleenkään en suostu uskomaan että sieltä mitään löytyisi, mutta silti.
Oon parin muunkin asian takia hieman suruissani, tai ehkä enemmänkin allapäin. Ja niistäkin asioista tiedän, ettei ne suremalla muutu, mutta mutta... :/

Eli on äärimmäisen ihanaa päästä vähän tuulettumaan tänään!!

Kremppoja siellä ja kremppoja täällä

Aika kuluu kovaa vauhtia ja vuosikontrolli lähenee. Soittelin jo rintahoitajalle viime viikolla ja kysyin pitääkö mun itse varata aika vai tuleeko se postissa. Postissa kuulemma tulee ja tammikuulle varataan aika. :) Hyi kamala kun mua jo jännittää. Teen jatkuvasti huomioita kaikenmaailman pateista ja kivuista ja kyllä tuo jo on pariin uneenkin tullut. Yök. Olis nyt nopeasti ohi.

Mun yläselkä alkaa olla taas paremmassa kunnossa. Huomasin tuossa, että ollessani koneella kotona, istun aina samassa sohvannurkassa, nojaten vasempaan kyynärpäähäni ja näinollen olen samanlaisessa lysy-asennossa vaikka miten paljon. Varmasti vaikuttaa tuohon kipuun, se kun on kokoajan ollut vasemmalla puolella. Nyt oon tietoisesti pysynyt poissa kyseisestä sohvannurkasta, ehkäp silläkin on ollut vaikutusta siihen että tuntuu paremmalta. Relaksantit jätin pois jo aiemmin ja hyvin on pärjännyt ilman.
No, kun yläselkä on parempi niin tietysti alaselkä aloittaa oman shownsa. ;( Aamusta asti on kipuillut se sama ärsyttävä kohta, joka kipuili koko viime vuoden (kun kuvittelin että se johtuu luiden haurastumista muttei sitten johtunutkaan vaan olikin mitälie lihasperäistä). Muutaman kirosanan päästin kun ajattelin että taas jää salillakäymiset tältä viikolta, mutta sitten päätin kuitenkin lähteä ja tehdä kevyemmän treenin. Ja hyvä että lähdinkin, sain tehtyä rinnan, olkapäät ja vatsan ja mulla oli jopa voimiakin jäljellä! Ihan täysillä painoilla en uskaltanut edes yrittää, mutta tarpeeksi raskaasti kuitenkin. Selän jätin suosiolla pois laskuista ja jätän varmaan vielä pari kertaa. Jotain kevyttä varmaan voi tehdä ettei ihan surkastu.
 
Koulu aiheuttaa sitä tavallista stressiä, samaa, kuin mitä se on koko syksyn aiheuttanut. Tuo yksi kurssi, joka on kestänyt koko syksyn, on jotenkin niin vaikea enkä mä ole ollenkaan kartalla koko aiheesta. Tai no ehkä mä ihan vähän osaan jo hahmottaa, mistä siinä on kyse, mutta kun tentti on viikon päästä, niin olis ehkä hyvä tietää jo vähän enemmänkin. Tuntuu että moisen takia menee koko motivaatio alas.
Mutta sentään jotain positiivistakin. Sain ihan kuin vahingossa tietää että meidän piti jo varata seuraavat työharjoittelupaikat, ensi kevääksi siis. Kuten aina, olin ihan pihalla tuosta varaussysteemistäkin (meidän pitää siis itse nykyään järkätä paikkamme semmoisella nettivarausohjelmalla). Soitin sitten koululle ja pyysin apua henkilöltä joka noita juttuja järkkäilee, ja hän sitten opetti mulle miten homma toimii. Ja PLIM! Mulla on harjoittelupaikat varattuna eikä asiaa tarvi sen enempää jännittää! :)

Viime yönä tuli nukuttua ihan surkeasti. Kuopus ja ekaluokkalainen oli molemmat jostain syystä tosi levottomia koko yön. Kuopus heräili ja kitisi tämän tästäkin (mahtaakohan tulla kipeäksi, on ollut koko päivän ja illan jotenkin nuhruinen) ja ekaluokkalainen kömpi kolmen aikaan meidän sänkyyn peittonsa ja tyynynsä kanssa. No, arvata saattaa ettei sen jälkeen kukaan nukkunut kovin hyvin; poika kun on jo aika iso ja sänky on ihan tavallinen parisänky.
Aamulla oli sitten lievästi sanottuna takkuinen olo ja kouluunkin piti lähteä. Komeilla silmäpusseilla varustettuna ja alati haukottelevana sain sitten lähdettyä kotoa. Onneksi oli vain parin tunnin mittainen päivä.

Reipas koululainen