...

Kuten tuossa sivupalkissa vienosti vihjaisen; tykkään asiallisista kommenteista. Toki asioista pitää voida keskustella, kaikilla ei tarvitse olla samaa mielipidettä lastenhoito- ja kasvatusasioista ja niin edelleen. Mä tiedän, ettei läheskään kaikki ihmiset toimi kuten minä tai joku muu, enkä mä sitä keneltäkään vaadikaan. Toivon siis, ettei myöskään mun lastenhoitotapojani tultaisi tänne rintasyöpäaiheiseen blogiini ruotimaan, ne eivät tänne kuulu. En kaipaa enkä tarvitse peesailuja mielipiteisiini, mutta tämä ei myöskään ole oikea paikka kertoa, mitä teen jonkun mielestä väärin. Jos haluaa aiheesta mun kanssani keskustella, mulle voi lähettää vaikka sähköpostia yksityisesti, ihan omalla nimellään. Tämä on mun sivuni, kirjoitan asioista jotka ovat mun mieltäni lähellä, välillä kirjoitukseni luonnollisesti sivuaa vauvajuttuja, kun meillä tuo alle parivuotias tässä on. Saatan mainita myös muita lapsiani, mieheni tai koirani. Tätä blogia ei ole kenenkään pakko lukea, se on täysin vapaaehtoista.
Arvostan ihmisten erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, ajatuksiaan saa mielellään tulla kertomaan ja mun juttuja kommentoimaan, mutta odotan myös muilta, että pysytään aiheessa. Julkaisen mielelläni kommentteja, kun ne ovat asiallisia. Ja tosiaan, jos haluaa mulle henkilökohtaisesti jotain sanoa, sen voi mielellään tehdä yksityisesti. Kiitos.

* * *

Tänään onkin vuosikontrollini toinen osuus, onkologin tapaaminen. Miksiköhän mua näin muka jännittää; oon jo tietoinen kuvauksien ja verikokeiden tuloksista, kaiken pitäisi siis olla kunnossa. Lääkityksestä on varmaan hyvä keskustella, tai siis siitä kun unohtelen tamofenejä säännöllisesti. :/ Ja tuo mun vasen käsivarsi. :/ Se tuntuu taas ihan älyttömän kireältä, sitä on vaikea saada ojennettua ihan suoraksi. Vasen kainalo on kipeä, mahtaakohan johtua viimeviikkoisesta mammografiasta; siinähän kainalo survottiin lihaksineen kuvantamiskoneeseen. Salilla olen treenannut ojentajia ja hauiksia, joten kaipa sekin voi vaikuttaa. Toivottavasti hellittäisi pian, tämä tunne ei ole mukava.

Mun päänsäryt on hellittäneet!! :D En tiedä miksi, enkä tiedä miten pitkäksi aikaa, mutta nautittakoon nyt tästä niin kauan kuin tätä kestää. Oikeastaan olen taipuvainen ajattelemaan (tai ainakin toivomaan!!), että uusilla magneettikorviksillakin voisi olla osuutta asiaan..
Viime yö meni ihan puihin. V heräsi puoli kolmelta kitisemään ja yrittämään pois sängystä. Yritin siinä nukutella sitä uudestaan, alkoi kauhea huuto. Otin viereen, se alkoi temppuilla ja kun en suostunut leikkimään, se huusi vielä kovempaa. Minä, vankkumattomasti periaatteideni takana seisova, olen päättänyt, ettei kiukuttelevaa lasta oteta keskellä yötä leikkimään. Huomasin jälleen kerran pyörtäväni hienoista päätöksistäni, ja tässä sitä ollaan jo muutama tunti istuskeltu olohuoneessa telkkaria katselemassa. :/ Saa nähdä pysynkö hereillä lääkäriinlähtöön asti.

Ja nyt, mukavaa päivää kaikille, jokaiselle yksilölle ja mielipiteen edustajalle. Arvostetaan toisiamme sellaisina kuin olemme, se ei ole keneltäkään pois. ;)

Sunnuntaifiiliksiä

Jee, mun tilapäiselle (seliseli!!) tyhmyydelleni löytyi virallinen nimi; kärsin vaivasta nimeltä "Chemo brain"! :D Kuulostaa niin coolilta ja siistiltä että tuostahan vois melkein olla ylpeä!
Mun chemo brain-syndroomani tosin alkaa onneksi olemaan jo parempaan päin, mutta välillä täytyy vieläkin oikein pysähtyä miettimään ihan yksinkertaisiakin asioita, kun ei meinaa aivot kulkea yhtä terävästi mukana kuin ennen tätä kaikkea. Koulujutut vähän ahdistaa, oon kokoajan ihan varma etten selviä annetuista tehtävistä kun en jaksa keskittyä. No, toistaiseksi on mennyt ihan hyvin kaikki. Ylihuomenna on sisätautiopin tentti enkä mä ole vielä edes aloittanut lukemista. Illalla on pakko avata ne materiaalit (Alcatraz-sarjakin sopivasti loppui viime sunnuntaina eli sitäkään ei voi käyttää tekosyynä lukemattomuudelle).

Siis mun vuosikontrolli on jo reilun viikon päästä!! Kyllä huomaa, että asia on taas pinnalla. Mä näen kaiket yöt painajaisia aiheesta; toissayönä näin unta, jossa näin kaksoiskuvia ja muistelin että nehän on yksi aivometarin oireista.. kun heräsin, mun pää oli ihan tajuttoman kipeä ja hetken mietin että jep jep onpa kivaa. :( Kunnes tajusin että se oli unta.
Olis nyt vain äkkiä ohi koko homma.

Tänään oltiin kummitytön synttäreillä. Taas on herkuteltu niin että aivan nolottaa. Olis vissiin syytä taas alkaa tarkistelemaan ruokavaliota, huomaan olevani taas sokerikoukussa. Vaikka niin hyvin pärjäsin koko vuoden ilman. Typerää. Sokeri ei nyt vain ole millään muotoa hyväksi.

Eilen kävin magneettikorukutsuilla ja ostin nappikorvikset. Mun päätäni on särkenyt taas tosi paljon ja buranaa on kulunut taas ihan liikaa. Olen kuullut niin paljon hyvää noista magneettikoruista ja niiden positiivisista vaikutuksista esim juuri kiputiloihin, että päätin kokeilla. Sitäpaitsi nämä korvikset on ihan mun näköisetkin, eli jokatapauksessa osto kannatti.

No, mun päätä särki taas aamulla ihan sikana. Otin buranan ja laitoin korvikset korviin. Eikä sen jälkeen ole särkenyt. Yleensä saan ottaa muutaman tunnin päästä uuden särkylääkkeen, nyt olen pärjännyt ilman. Vaikuttaakohan korvikset vai onko vaikutus (taas) mun korvien välissä? :D No, ihan sama, kunhan vaikuttaa.  En riisu näitä enää ikinä! Ja tarviin ehdottomasti lisää. ;)

Ai niin joo, laitanpa tähän teidän iloksi kuvan meidän hienosta joulukoristeesta, jonka V tuunasi. (tässä vaasissa oli siis alunperin tarkoituksena olla pelkät kirkkaat valot) :D

 Hyvää pikkujoulua!!