Yksi vaihe päättyi

Mua vähän surettaa. Ollaan V:n kanssa kantoliinailtu tosi aktiivisesti silloin kun tyttö oli pienempi. Vielä alkusyksystä liinailtiin paljon, sidoin tytön litkällä liinalla selkään. Kotityöt sujui hienosti kun pieni täystuho oli kyydissä, kauppareissut ja kävelylenkit taittui mukavasti liinaillen. Mulla kävi monen monta erilaista ihanaa kantoliina, hurahdin kauniisiin kuoseihin ihan totaalisesti. Ihmiset taivastelivat mun touhuja, mutta mä ajattelin asian niin, että kun kerran kyseessä on mun elämäni viimeinen äitiysloma ja vauvanhoitoaika, mä saan käyttää sen niinkuin parhaaksi näen. Olimme mielestäni V:n kanssa ansainneet jokaikisen liinan, oli meillä sen verran kamala alku yhteiselossamme.
Tyttö viihtyi kyydissä, sen silmät alkoi loistaa aina kun vain otinkin jonkun liinoista esiin. Kannoin tyttöä tuntikaupalla, yleensä päiväunetkin nukuttiin liinassa, ja pienempänä muutkin unet. Opettelin useita erilaisia sidontoja ja ilmoittauduin kantoliinatukihenkilöksikin. Sainkin auttaa ja opastaa monia ystäviä ja puolituttuja liinailun ja reppuilun alkuun. :) Paljon rahaa on liinoihin palanut, mutta koen saaneeni jokaisesta kantovälineestä suunnilleen omani takaisin (yhtä lukuunottamatta!).
Liinailu oli tosi tärkeä juttu meille myös sen takia, kun todella suureksi surukseni en saanut imettää enkä sitä kautta antaa V:lle sitä läheisyyttä, joka imetyksen mukana tulee. Vaikka tyttö sai maitonsa pullosta, sai se silti olla mun lähellä, iho ihoa vasten. En olisi voinut parempaa keinoa tuohonkaan keksiä.
Syksyn mittaan mun selkä, ja erityisesti ristiselässä olevat luunhaurastumat, alkoivat haitata kantamista. Sain selkäni tosi kipeäksi ihan lyhyilläkin liinailuilla. Aloin myymään liinoja ja reppuja pois. Pikkuhiljaa V ei enää piitannut liina- tai reppukyydistäkään, itse asiassa pari viikkoa sitten yritin vielä (olin ostanut ihanan merinovillaisen Natibaby-liinan, uskoen meidän liinailun uuteen nousuun), mutta lopulta sain juosta tytön perässä piparkakulla houkutellen. V viihtyi selässä sen aikaa, että saatiin kuva napattua myynti-ilmoitusta varten, ja sitten pois.
Sain viimeisen pitkän liinani myytyä yhdelle uudelle tutulleni, aivan varmasti hyvään kotiin. :) Viimeistä rengasliinaani yritän nyt saada myydyksi, kun ei sitäkään tule käytettyä, vaikka aluksi ajattelin että se olisi hyvä olla autossa varalla kauppareissuja varten. Eipä ole tullut käytettyä.
Yhden pitkän liinan aion säilyttää muistona; sen sain ihanilta foorumilaisilta lahjaksi silloin kun V oli ihan pieni ja mulla oli sytostaatit kesken. Se saa käydä ensin lainassa ystävän luona ja sen jälkeen sidon kauniin nauhan sen ympärille ja laitan muistojen laatikkoon. Tämä sama liina pääsi myös Kauneus&Terveys-lehden juttuun, joka meistä kirjoitettiin. <3

Niin ihana ja meille tärkeä vaihe elämässä on nyt päättynyt, mun on pakko myöntää se. V:stä on kasvanut iso tyttö. Onneksi se sentään edelleen viihtyy sylissä. <3