Hyvinvointipäätöksiä

Tässä vuosikontrollia odottaessa aloin taas miettiä tulevaisuuttani ja terveyttäni. Mä onnistuin vuosi sitten niin hienosti parantamaan tapani hyvinvoinnin saralla; söin oikein ja liikuin paljon. Nyt kesän ja syksyn jäljiltä oon ihan läsähtänyt. Kaiken huippu oli nyt tuo sokerilakon lopettaminen. Ajattelin fiksusti, että "jouluun asti saan syödä nameja mielinmäärin ja sit taas palaan ruotuun". Justiin joo. Kyllä se nyt on taas nähty; muutenkin on tuo syöminen luiskahtanut ihan mihin sattuu ja sitä mukaa kun energisyys on vähentynyt, on myös liikunta vähentynyt.
Joulu tai ei, nyt on tartuttava toimeen. Helkkari soikoon, jo pelkästään mun terveenä pysymisen kannalta se on ensiarvoisen tärkeää. Kyllä on kumma miten voimakas tuo sokeriaddiktio voi olla.
Sitäpaitsi mun pitää olla hyvässä kunnossa mahdollista tulevaa korjausleikkaustakin ajatellen. Laihtua mun ei nyt pidä, mutteikai se nyt sitä tarkoita että rapakuntoon pitää itsensä hommata?
Miehen kanssa juteltiin asiasta ja hän on samoilla linjoilla oman kuntonsa kanssa. Aiemmin aktiivisesti salilla treenanneena ja sittemmin myös läsähtäneenä, mies tietää tarkalleen mun ajatukset ja keskustelun tulos oli täydellisen yksimielinen. Molemmat aletaan nyt tästä hetkestä lähtien pitää huolta itsestämme ja toisistamme. Mies palailee omalle salilleen ja minä aktivoidun omalla salillani. Ja ruokavalio muuttuu normaaliksi.

Karkkilakko alkakoon huomenna. Mä pitäydyn raakasuklaassa ja väh. 70% suklaassa, mies ei taida piitata niistä. Hus kaikki mahdolliset syöpäsolut, mä ajan teidän pellolle kehostani!
(eikös siihen häätövallankumoukseen kuulunut jotkut kaalitkin...?)