Kuulin nyt verikokeidenkin tulokset, puhdasta sielläkin. Oon niin tajuttoman helpottunut, tuntuu kuin viikkokausia niskaa painanut kivi olis pudonnut pois.
Sairaalan röntgenosaston odotusaulassa haisi samanlaiselle pistävälle kummalliselle kuin mille synnytyssalissa ja leikkaussalissa haisee. Sain jonkun ihme mielleyhtymän, mieleen muistui aamu, jolloin käppäilin leikkauspöydälle. Tuli vähän kylmä olo. Odotushuoneessa oli joku suunnilleen minun ikäiseni nainen, hänet kutsuttiin ennen mua.. mietin, onkohan hänkin menossa samoihin kontrolleihin. Toivottavasti kaikki on kunnossa hänelläkin, oli mitä oli.
Mammografia oli yhtä inha kuin aina, tuntui kuin koko rintakehän iho olisi revennyt siinä puristuksessa. Onneksi puristus ei kauaa kestänyt.
Ultrapöydällä lääkäriä odotellessani mieleen tulvahti parin vuoden takaiset tunnelmat. Kun makasin siinä samassa paikassa sairaalan yöpaita päälläni, ison mahani kanssa, lähinnä ärsyyntyneenä. Silloin pääsi syöpä yllättämään, mutta nyt mä oon niitannut sen. Toivottavasti lopullisesti. Ultraava lääkäri sanoi, että tutkia pitää, koskaan ei tiedä milloin patti voi tulla jos on tullakseen. Ja jatkoi, että ihan yhtä hyvin se voi tulla vasta sadan vuoden päästäkin. :)
Verikokeiden jälkeen lähdin kotiin hyvillä mielin, kaupan kautta, josta ostin huipputulosten kunniaksi itselleni herkullisen ja huippuravitsevan Saarioisten mikro-lihapulla-aterian. :D (lihapullissa ei tällä kertaa ollut edes niitä kovia juttuja, jee!)
Illalla mennään eskarilaisen joulujuhlaan. Sinne voi mennä nyt kevein mielin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti