KROPPA! PEPPU! Pyhä turhuus!

Ai että mä oon kyllästynyt tähän jatkuvaan kroppa/peppupyöreäksi/fitnessbuumi/ulkonäkö/treenaaitsesikuosiin/ennenolinlaihaläski/ennenolinläski/ennenolinsitä/ennenolintätä-keskusteluun. Kaikki pyörii vaan ja ainoastaan kropan ja ulkonäön ympärillä. Kuka ihannoi tiukkaa kroppaa, kuka ei, vastalauseita heitellään xl-mallikuvien muodossa ja julistetaan miltä oikeat naiset näyttää.. Siis kuka helvetti on sanomaan, miltä kenenkin kuuluu näyttää?? Ja miksi se on niin, että ylipainoisista naisista vain ne kurvikkaat ja sopusuhtaisen muotoiset naiset esitellään alkkareissa? Missä on keskivartalolihavat lattaperseiset (kuten nyt vaikkapa minä tulisin ylipainoisena olemaan)?? Aivan turha julistella sitä, että naiset eivät ottaisi paineita kropastaan, kun jopa normaalivartalon omaaville ja ylipainoisillekin asetetaan tuommoset standardit kurvikkuuksista sun muusta. Paineitahan siinäkin syntyy, kun kaikki ei tosiaan ole tiimalasivartaloisia, ei yli- tai alipainoisenakaan.
Kaikkein ärsyttävintä tässä on se, että vaikka miten itse yrittäisi olla suomatta ajatusta tuolle asialle, siitä kyllä pidetään median puolesta huolta ettei asia ainakaan unohtumaan pääse.
Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, se on okei ja erittäin ihailtavaa. Mutta sitten kun on kyseessä esimerkiksi tämmönen nuorena rikottu entinen syömishäiriöinen ja kroppaongelmainen, tuo on kyllä aika ärsyttävää. Ei sillä, että mäkään nyt enää paineita asiasta ottaisin (tai no...), mutta sitä enemmän nuo iskulauseet ja jatkuva hehkutus käyvät hermoon.

kuva täältä

Miksi ja missä vaiheessa tästä asiasta on tullut näin tärkeä? Ainahan näitä ihanteita on ollut, mutta nykyään tämä tuntuu saavan ihan järjettömän isot mittasuhteet ihmisen elämässä.
Nykyajan trendi on olla lihaksikas ja terve + hoikka, se on ihan okei. Mutta kun tavalliset tallaajat alkaa liikaa verrata itseään pinnalla olevaan fitnesskilpailubuumiin, ottaa paineita siitä, ollaan jo vähän metsään menossa. Liika on liikaa tässäkin. Pitäisi järjellä ajatella, että kisoihin menijät ovat ihan oma porukkansa, ne tekee sitä tiukassa valmennuksessa ja seurannassa, eikä se todellakaan ole mitään helppoa pikku puuhailua. Sitäpaitsi vain murto-osa ihmisistä on kisoihin menossa, vaikka se tuntuukin olevan nykyajan buumi (mun mielestä tosin buumiksikin hieman jo väsähtänyt). Ei meidän tavallisten tallaajien tarvii olla samanlaisia.

Mä oon saanut tehdä ison työn itseni kanssa, että olen saanut sisäistettyä ajatuksen siitä, että kropan ulkonäkö ei todellakaan ole mun elämäni tärkein asia. Perfektionistina olen aina vaatinut itseltäni tiukoissa raameissa pysymistä ja täydellisyyteen pyrkimistä. Aina välillä, nykyään onneksi yhä useammin, pysähdyn miettimään sitä, mitä mun kroppa on mulle antanut ja mitä se on multa vienyt. Ja ennenkaikkea sitä, mitä mä itse olen omalta kropaltani vienyt. Mun kroppa on antanut mulle neljä ihanaa lasta (juu, noi angstiteinitkin on ihania aina välillä!! <3 ), mun kroppa on sairastunut ja vienyt multa rinnan, mutta yhteistuumin ollaan päästy takas terveiden kirjoihin. Ja kaiken tuon jälkeen mä aina vaan vaatisin siltä täydellistä ulkonäköä, ruoskisin sitä henkisesti kun se ei ole eikä tule olemaan se ihannoitu x-mallinen bikinikroppa? Aika hullulta kuulostaa.
Onneksi mulla on ihanin mies, joka arvostaa mua vaikka näyttäisin miltä, jopa silloin kun mun pää oli kalju, kroppa täynnä sytostaattien aiheuttamaa turvotusta ja vasen rintakin oli poissa ja tilalla oli iso ruma arpi. Joka ei toki tänä päivänä enää ole edes mitenkään ruma eikä koko asia sinänsä ahdista enää., vaikka korjausleikkaus onkin edessä.

Ja onneksi meidän kuntosalilla pääsuuntana on ulkonäkökeskeisyyden sijaan ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja henkilökunta on ihana. Sinne on kiva mennä, vaikka mitä salin tarjoamaa kuntoilua harrastamaan, aina on hyvä mieli ja olo kun sieltä lähtee. Ei paineita.
Enkä nyt takoita sitä että muuallakaan välttämättä toisenlaista olis, mutta muun muassa meidän salilla nyt on näin. Ja se tukee sitä ajatusta, että pääasia on hyvinvointi ja se, että viihtyy omassa itsessään vaikka se kropan malli olis F.
Yksi viisas ihminen mainitsi kerran, että miksi ärsyyntyä median höyryämisestä, ei niitä juttuja ole pakko lukeakaan tai katsoa. Ei olekaan, eikä kannata ärsyyntyäkään. Mutta kun esimerkiksi Facebookin etusivu on pullollaan keskustelua aiheesta, tulee siihen väkisinkin kiinnitettyä huomiota. On niin kaunis ajatus, että "annetaan kaikkien kukkien kukkia". Kunpa kaikki sen sitten tajuaisikin. :)

kuva täältä

Niin joo, en tiedä olenko jo maininnut (en jaksa selata blogia taaksepäin), että korjausleikkaus on nyt sitten 11.5.? :) Eli kuukauden päästä!! Jääännnääääääää!!! :D :D :D
Ennen sitä mun on suoritettava vihoviimeinen harjoittelu loppuun, jota on nyt jäljellä siis vielä reilu kolme viikkoa. Ajatella, melkein kymmenen viikkoa takana!
Harjoittelussa menee mukavasti, vaikka väsymys on jo nostanut päätään. Tätä nyt on jäljellä niin vähän enää, ja päivät kuluu todella nopeasti kun touhua riittää. Vapun tienoilla se on siis taputeltu, ja 7.5. meillä on opinnäytetyön esitys!
On siis paljon kivaa ja jännää edessä, en malttaisi odottaakaan. :) Tuossa opparin esityksen ja leikkauspäivän välissä olevana viikonloppuna me saadaan miehen kanssa viettää kahdenkeskistä aikaa kun kaikki lapset menevät yökyläilemään. Saa nähdä mitä keksitään, johonkin olis kiva mennä ettei tarttis vain kotona olla. (ollaan aina vaan kotona kun lapset on yökylässä)

Kohtapuoliin alkaa iltavuoro, sit on kaksi vapaapäivää. Mukavaa loppuviikkoa teillekin! :)