Sunnuntaiurpo

Seitsemästoista tuli ja meni, ja itse asiassa en hirveesti edes ajatellut tuota asiaa koko päivänä vaikka alunperin pelkäsinkin olevani ihan maassa. Aamupäivällä menin ystävän kanssa salille jumppaan ja loppupäivän tuskailinkin sitten koulutöiden parissa. Toki laitoin perinteisen pihinä-sydän-huhhuh-päivityksen facebookiin, se kun kuuluu asiaan. Ihanaa huomata, miten monelta tulee edelleen peukutuksia ja kommentteja tuohon vanhaan jahkailemaani asiaan (kaikki ei tykkää mun jahkailustani, voi voi) ja mieli oli hyvä. :) Tästä on hyvä jatkaa taas yhden vuoden verran eteenpäin.
Yöllä näin unta yksirintaisesta intialaisesta naisesta joka oli muuttanut naapuriimme. Naisella oli tosiaan yksi rinta, keskellä rintakehää, eikä koskaan ollut ollutkaan toista. Asui äitinsä kanssa meidän vanhassa asunnossa, isänsä oli kuulemma Ristomatti Ratia. :D Huhhuh, mistä näitä unia tulee?

Jumppa, jossa eilen aamulla olin, oli positiivinen kokemus. Todellakin rankka tämmöiselle saliurpolle, joka ei juurikaan kestävyyttä treenaa. Menin tunnille grandioottisin ajatuksin, kuvittelin heittäväni mokoman pliisujumpan tuosta vain, käytössäkin oli vain kahden kilon muovipainot (mulla ei ollut hajuakaan, missä vaiheessa jumppaa niitä käytettäisiin). Tunti alkoi lämmittelyllä, aerobisella tanssahtelulla enkä mä ensinnäkään pysynyt mukana ollenkaan, ennenkuin sitten vasta, kun biisi oli lopussa. Jalkaosuudessa tehtiin paljon staattisia ja pieniä pumppauksia siellä samassa asennossa missä oltiin ensin nälkävuoden mittaisen ajan siinä staattisessa.. voin kertoa että mun reidet oli kuin tulessa. Ohjaaja itse näytti hyvin freesiltä ja homma tuntui olevan hänelle kuin lastenleikkiä, kuten monelle muullekin kanssajumppaajalle. Sama juttu muiden kropan alueiden biiseissä; samantyyliset liikkeet ja toistot jatkuivat, ja kahden kilon pikkupuntit eivät enää tuntuneetkaan yhtään hassuilta.
Tunti siis oli todellakin hyvä, ohjaaja osasi asiansa, mä en ole salilla saanut tuollaista tuntumaa pitkiin aikoihin. Ainoa, missä hieman paremmin pärjäsin, oli vatsaosuus, ja olen ihan varma siitä että aiemmin käymälläni LSB-kurssilla ja sen vatsatreenillä oli osuutta asiaan; kestävyys oli tosiaan parantunut mun keskikropassani.
Eli mitäs tästä opimme? Mun tarvii ihan selkeästi alkaa treenaamaan myös kestävyyttä. Olen nyt parin vuoden ajan tehnyt lyhyitä sarjoja isoilla painoilla (lukuunottamatta hetkellisiä kevyemmän treenin kertoja) ja lihaskestävyyteni on surkea.

Ihmeellistä päänsärkyä on ollut viime viikon ajan joka päivä. Luultavimmin se on migreeniä, näköhäiriöitäkin on ollut, uudenlaisia. Tai oli samantyyppisiä näköhäiriöitä viime vuonnakin, mutta sitten ovat olleet kauan poissa. Ja nyt taas palanneet. Alunperin sitä ilmeni oikeanpuoleisen silmän näkökentän alareunassa, mutta nyt se on levinnyt myös vasemmalle puolelle. Oon vähän huolissani. Toisaalta stressikäyrä on taas nousussa tuon perhanan koulun takia, voihan se olla sidonnaista siihenkin. No, mulla on ensi viikolla vuosikontrollin lääkäriaika, otan asian esiin siellä. Tässä tammikuun helinässä nuo pelot vain nostaa taas päätään, kuten arvata saattaa.

miksi mun pää näyttää noin litteältä?