Mistähän säki laihdutat?

Tuttu kysymys joka kerran kun olen kertonut tarkkailevani syömisiäni, lisänneeni liikuntaa tai rajoittaneeni herkutteluja. Tai yksinkertaisesti keventäneeni syömisiäni.
Ärsyttävää, niin ärsyttävää. Mistä säki laihdutat, varpaistako heko heko?? Se on yleisesti hyväksyttävä tokaisu ihmiselle, joka on ihannepainon rajoissa ja näyttää ehkä hoikemmalta kuin mitä oikeasti on.
Fakta on se, että mulla on ollut kaksi kertaa raskausajan diabetes, huomattavat sukurasitteet (kuten olen varmaan jo maininnut noin tuhat kertaa täälläkin), enkä missään nimessä halua ottaa riskiä että sairastuisin siihen enää ikinä. Meillä on lähisuvussa myös sydän- ja verisuonitautia, jota en myöskään halua. Mulla on takana rintasyöpä, jonka en halua uusiutuvan. Mun vatsan alue nyt vain kerää kaiken rasvan, jonka saan, ja se on kaikkein vaarallisin lihomisen muoto. On ihan se ja sama, miltä mun jalat tai käsivarret näyttää.

Laihoista kintuista ei hirveesti iloa ole jos kaikki läski on astetta korkeammalla.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, oon siis aloittanut salillamme pyörivän viiden viikon pituisen LSB-kurssin. Ja multa kysytään miksi. No siksi. Mun ruokailut on viime kuukausina olleet aivan retuperällä, kuten olen täällä mäkättänyt. Mä tiedän hyvin tarkkaan miten mun tulisi syödä, jotta homma toimisi terveellisesti, olen huippuhyvä neuvomaan asiassa muita. Mutta mun itseni on ihan tajuttoman vaikeaa noudattaa noita neuvoja, vaikka hyvin tiedän, miten paljon se parantaa yleistä olotilaa ja koko elämänlaatua. Tunnesyömistä, sitähän se mulla on. Syödään koko viikonloppu hyväskää siksi kun mä OON ANSAINNU SEN. Niin just, oikein ansainnu. Mitä mä tarkalleen ottaen olen ansainnut? Se ähkyn ja sokerihumalan, jonka 2/3-purkillista Ben&Jerry's-jäätelöä aiheuttaa? Tönkön turvonneen olon, jonka kokonainen pizza, Bigmac-ateria tai kasa sipsejä ja puoli purkillista dippiä saa aikaan? Tähän pätee mun kohdallani todella hyvin sanonta "hetken hurmio, loppupäivän turmio" (en kyllä oo varma menikö se noin, mutta tuo kuulostaa aika nasevalta vai hä) Tai "minuutti suussa, kymmenen vuotta perseessä" (paitsi mun kohdalla tosiaan se on kymmenen vuotta vyötäröllä)

Noh, reilun viikon ajan olen nyt tehnyt niinku kurssilla opetetaan. Välittömiä huomioita on muun muassa turvotuksen laskeminen, mahakipujen reilunlainen lieveneminen ja energisyyden lisääntyminen. Syömistavat, joiden olen kuvitellut olevan tosi fiksuja ja terveellisiä, ovatkin piilopahoja kun asiaa tarkemmin funtsii. Eikä pelkästään hoikistumisen ja ulkoisen hyvinvoinin takia, vaan nimenomaan sen sisäisen hyvinvoinnin. En ajatellut sitä, miten esimerkiksi aspartaami ja keinomakeutetut ananasjaffat (johon olen koukussa) vaikuttaa vatsan vointiin, tai pelkästään hiilihapotetut vissyvedet. Hirvee määrä ilmaa mahaan. :O Tai kasvikset ja niiden vaikutus vatsaan. Oon ajatellut että niitä on hyvä syödä vitamiinien ja hoikistumisen takia, mutta en ole tullut ajatelleeksi niiden vaikutusta ruuansulatukseen. Vedenjuonnista nyt puhumattakaan. Asia on selvä kuin mikä mutta siltikään sitä ei ikinä muka muista toteuttaa. Ja kun vedät vesipullon esiin yleisellä paikalla niin johan saat silmienpyörittelyitä osaksesi "voi menis ny ton vesipullonsa kans".

Paljon parjattu parsakaali-parka joka on oikeasti ihan okei.

Tästä ei liene tarvetta edes sanoa mitään.

En siis ole "ryhtynyt" mihinkään nyt, en ole "ruvennut" millekään kuurille. Olen vain ajatellut että olis hyvä saada tuo keskivartalo terveelliselle mallille. Ja pidettyä se siinä. Koska mä haluan pysyä erossa noista kamalista taudeista ja vatsakivuista. Ja ähkystä.
En siis laihduta. Edes varpaista. Sitäpaitsi kurssin lämpösalissa tehdyt hikijumpat on supertehokkaita ja kivoja. Ryhmä on täynnä mukavia ihmisiä ja ohjaaja huippu.


Eilen kävi ilmi että tammikuun alkuun suunniteltu rinnan korjausleikkaus siirtyykin jonnekin hamaan kevääseen kirurgin puuttumisen takia. Ensin mua harmitti ja turhautti tosi kovaa, mutta asiaa hetken mietittyäni tulin ajatelleeksi sitä, miten paljon leikkaus ja siitä toipuminen olisivat haitanneet mun opintojen loppusuoran etenemistä. Mun olis pitänyt mennä suuntaavien opintojen teoriatunneille dreenipussien ja tikkien kanssa, ja viikolla 6, kun työharjoittelu alkaa, olisin vieläkin toipilas. Puhumattakaan siitä, miten väsynyt olisin ollut, kun kaikki opinnäytetyön tekemiset ja tentit olis pitänyt hoidella tuossa kaiken keskellä. Nyt saan hoidella koulujutut loppuun ennen leikkausta ja toipua kaikessa rauhassa ilman stressiä. Näin on paras. :)

Tänään mulla ja tytöllä on vapaapäivä. Nämäkin vapaapäivät loppuu pian kun mun loppuvuoden työharjoittelu alkaa. Sitten alkaa myös tyttären kokopäivähoito. Nautitaan siis viimeisistä hetkistä.
Mukavaa viikonloppua kaikille!