Ahdistuspelkovihakiukku

Seuraava vuodatus ei ole iloista luettavaa, vaan kiukkuista purkautumista. Jos et halua lukea negatiivisia juttuja, tämän tekstin voi mielellään jättää lukematta.

Ahdistus ahdistus ahdistus ja vielä kerran ahdistus. Mä yritän olla reipas, positiivinen ja tyyni. Sanon kaikille että "kaikki okei", kun syöpäasioista puhutaan, ei pelota, aikaahan on jo kulunut, ei mua kuulukaan enää pelottaa, kuinkas nyt muutenkaan. Turha jauhaa samaa asiaa vuodesta toiseen, se on ollutta ja mennyttä, ei kannata jankuttaa, ei kannata antaa sen pyöriä mielessä enää tässä vaiheessa. Kyllä mun nyt pitäis olla jo käsitellyt tuo asia mielessäni jne.
Nojoo kai mä oonki. Pääosan ajasta. Sitte tulee pinkit lokakuut ja roosat nauhat joka puolelle, joka jumalan tuutti syytää samaa roosaa sanomaa ja rintasyöpä-sana vilisee joka lehden kannessa ja telkkarimainoksessa. Ja mä oon reipas, niin perhanan reipas, oonhan mä selviytynyt omasta tappelustani voittajana.
Tasaisin väliajoin saa lukea, miten monet rakkaat vertaissiskoni saavat uusiutuma- tai etäpesäkeuutisia lääkäriltä. Mä mietin; miksi muka mä saisin säästyä tuolta paskalta jos nuo muutkaan ei saa? Millä perusteella? En usko. Ja ahdistus on valmis. Vaikka mä edelleen näytän reippaalta. Vaikken enää tässä vaiheessa varmaan oikeasti näytäkään kovin reippaalta.
Mä yksinkertaisesti pelkään että tuo inhottava, katala, julma tauti iskee muhun uudestaan. Vaikka mä tiedän, että oon saanut ehdottoman tehokkaat lääkeet, ja että syöpä leikattiin pois hyvissä ajoin ja kaikki saatiin pois.
Silti uusiutumisen tai leviämisen pelko jäytää takaraivossa, kuolemanpelosta nyt puhumattakaan.
Mä INHOAN loppusyksyä, tätä pimeyttä, roosanauha-lokakuuta, huonoja uutisia ympärilläni. Mä vihaan syöpää ja sitä, miten monen ihanan, nuoren ihmisen elämän se pilaa, läheisiä unohtamatta.
Tässä ei ole mitään söpöä vaaleanpunaista hörhellystä, tämä on julmaa ja inhottavaa.
Kunpa syöpä sais syövän.

Kiitos ja anteeksi. Edistystä kai tämäkin: en sentään kiusaa facebook-kavereitani kirjoittamalla tämmöistä höpönlöpöä aikajanalleni vaan pidän sen täällä sille varatussa kolosessa. Kiitos ja anteeksi.

täältäpä lainattu