Mietiskelyä vain

Oon kovasti miettinyt tätä treenaamistani ja sen suuntaa. Mullahan ei sen kummemmin sitä ole ollut, kunhan olen riehunut salilla huvikseni ja ilokseni. Oon huomannut tässä ajan saatossa, että tuloksia on tullut ja lihakset on kasvaneet ja voin sanoa olevani ihan tyytyväinen.
Mun ongelmakohtana on ollut syöminen, tai siis se, että saisin syötyä tarpeeksi. Lihaksien on turha odottaa kasvavan, jollei ravintoa saa tarpeeksi. Oon kysellyt joka puolelta ravintoneuvoja ja saanutkin tosi hyviä. Niitä soveltaen oon saanut homman käyntiin vähän paremmin, vaikka petrattavaa on vielä paljon.
Monelta suunnalta kuulee ja näkee ihmisten innostuneen tästä lihastenkasvattamisajatuksesta, siitä on tullut suorastaan muotibuumi. Ihan jees, onhan se terveellinen buumi, ainakin jos sen hoitaa terveellä tavalla. :) Toiset tähtää fitnesskisoihin, kuka mihinkin, ja toiset sitten treenailee muutenvaan omaksi ilokseen, kuten minäkin.
Mulla on hetken aikaa pyörinyt mielessä ajatus siitä, mihin asti haluan tätä tehdä. Pelkoahan ei ole, että kasvaisin liian isoksi, koskapa tämä homma on hitaampaa kuin hidas. Pitäisi sitoutua ja paneutua paljon paljon enemmän, jotta tulokset voisi olla suurempia ja näkyvämpiä. Mulla ei ole siihen mahdollisuutta, vaikka välillä huomaankin haaveilevani siitä, että olisin yhtä hyvässä kunnossa kuin nämä upeakroppaiset fitnesskilpailijat. Ainahan sitä saa haaveilla. :)
Mutta miten kauan mä sitten treenaan? Mitäs sitten kun en enää jaksakaan treenata yhtä kovaa tai jopa haluan lopettaa? Valuuko kaikki mun kova työ hukkaan?
Pitäiskö mun nyt sit vain jatkaa samaan tahtiin ja katsoa mihin polku johtaa ja kuinka kauan haluan tätä tehdä? Juttelin esikoiseni kanssa tuossa äsken ja kysyin pojalta mielipidettä. Poika oli sitä mieltä ettei halua että äiti treenaa liikaa, äiti ei saa olla liian lihaksikas.
Tänään oli jalka- ja käsipäivä. Hienosti alkoi; en löytänyt mistään korvakuulokkeitani, joten omaa musiikkia ei nyt sitten ollut. Olin ihan hukassa ensin, mukamas, mutta kyllä se treeni alkoi sujua ihan hienosti ilman kuulokkeitakin. Itse asiassa oli ihan rentoa kerrankin kun ei tarvinnu kokoajan olla vaihtamassa biisejä (joo, olis aika vähän päivittää soittolistoja mutku en jaksa eikä huvita!) Tein hyvän jalkatreenin, aika raskaan pitkästä aikaa. Sain lisätä painoja ja joihinkin myös toistoja ja tein askelkyykyt siten että kuljin joka askelella eteenpäin, salin lattiaa eestaas. enkä edes kaatunu, vaikka sitä oon pelännyt eniten tuota liikettä ajateltaessa. Käsiliikkeetkin meni isommilla painoilla. Mulla on oikeassa ranteessa nyt joku vialla kun siihen sattuu hauiskäännöissä, juurikin isommalla painolla tehdessä. En tiedä mitä siihen pitäis kokeilla, ehkä kinesioteippi vois auttaa. Hyvä olo ja mieli kaiken kaikkiaan jäi, näin kavereitakin.
Ehkä mä otan rennosti ja jatkan aloittamaani työtä, kun se mulle niin hyvän mielen tuo. <3

(tämä kuva on sit pelkkää rekvisiittaa; se on otettu vinopenkkipunnerruksen jälkeen eikä suinkaan tämän päivän käsitreenin!!) :D