Pitkällisen mietinnän ja harkinnan jälkeen olen päätynyt siihen, että jätän syksylle suunnitellun korjausleikkauksen väliin.
Syitä tähän on monia. Esim ajankohta; alkusyksyllä alkaa meidän 6-vuotiaalla ekaluokka ja mullakin alkaa taas koulu, haluan olla hyvässä fyysisessä kunnossa jaksaakseni nämä asiat. En halua olla kivulias toipilas, joka ei pysty saattelemaan lastaan ensimmäisille koulumatkoilleen.
Toiseksi, pelkään yli kaiken tulehtuvia leikkaushaavoja. Rinnanpoiston yhteydessä tullut haava tulehtui, sain antibioottikuurin ja haavanhoito-ohjeet (tulehtunut haava aukesi ompeleidenpoiston jälkeen). Sytostaattien loppumisen jälkeen minulle tehtiin tähystyksellä eräs toinen pienehkö toimenpide, ja molemmat pienet haavat tulehtuivat niinikään. Taas olin kovaa kipeä ja sain antibiootit ja lisäharjoitusta haavanhoidosta. En uskalla ajatellakaan, miten kävisi korjausleikkauksen jälkeen, kun haavoja olisi kaksi, joista toinen olisi kämmenen kokoinen ja toinen kyljestä kylkeen. Itse haavat eivät pelota, mutta se, että ne hyvin suurella todennäköisyydellä tulehtuisivat, ei kamalasti houkuta.
Kolmanneksi, mä voin tällä hetkellä tosi hyvin, ainakin fyysisesti. Olen sopeutunut tämänhetkiseen olotilaani melkoisen hyvin ja olo on rauhallinen. Peilikuva ei enää ahdista. Pystyn elämään proteesieni kanssa (jollei ajatella sitä, että ne on aina hukassa)
Pystyn ja jaksan harrastaa liikuntaa; käydä salilla ja juoksemassa sekä uimassa. Ei vaadi suurtakaan pokkaa esiintyä esim uimahallin suihkutiloissa tämännäköisenä; arpi on siisti ja terveen näköinen. (niin terveen kuin nyt vain tässä tilanteessa mahdollista on). Leikkauksen jälkeen menisi taas pitkät ajat ennenkuin haluaisin tai kehtaisin näyttäytyä missään ilman yläosaa. Ja tässäkin tullaan taas siihen aiemmin mainitsemaani tulehdus-asiaan; jos ja kun haavat tulehtuisivat, en pääsisi pitkään aikaan esim uimaan. Puhumattakaan yleiskunnon laskemisesta.
En voi myöskään olla varma siitä, että leikkauksen lopputulos olisi sellainen, mitä haluan. Tiedän, koskaan ei voi olla varma mistään ja tiedän myös sen, että minut leikkaisi taitava ammattilainen joka varmasti osaa asiansa. Silti, kun koskaan ei voi tietää. Jokin voi mennä pieleen ja lopputulos voi olla vaikka mitä. Sen verran perfektionistia minussa on, että jos kerran vien kehoni leikeltäväksi ja muokattavaksi, minun on oltava varma siitä että lopputulos on todellakin sitä mitä haluan. Ja koska mistään ei voi olla varma, miksi ottaisin riskiä - kun kyseessä ei todellakaan ole mikään välttämättömyys esim terveyden kannalta.
Ja nyt puhun siis vain ja ainoastaan omasta puolestani. En todellakaan ole tämänkaltaisia leikkauksia vastaan. Myös näkemäni kuvat korjausleikatuista rinnoista ovat pääasiassa olleet siistin ja hyvän näköisiä sekä onnistuneita.
Voihan olla, että haluan leikkauksen myöhemmin. Siksi poistatinkin itseni vain leikkausjonosta; lähete on edelleen olemassa. Ehkä jossain vaiheessa olen toista mieltä ja silloin ehkä ajattelen asiasta toisella tavalla.
Nyt keskityn voimaan hyvin, olo on monella tapaa hyvin helpottunut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti